ESITTELY

Kysyttäessä ihmisiltä uskovatko he Jumalaan saa usein vastaukseksi: Kyllä uskon, mutta en siihen Jumalaan josta kirkko puhuu. Nämä ihmiset ovat kyllä uskonnollisia, mutta he kokevat kirkon ja sen opetukset vieraiksi. Heissä voi olla aitoa kaipausta totuuteen, jota he eivät kuitenkaan löydä kirkon dogmaattisista opetuksista tai tyhjistä seremonioista, kuten he sanovat. He saattavat kapinoida kirkon auktoriteettia vastaan, jonka he kokevat esteenä kaipaamalleen uskon ja ajatuksen vapaudelle. Vaikka he ovat hartaita ja hyviä ihmisiä he ovat silti kirkottomia. Näin he voivat jäädä yksin uskonnollisine tarpeineen, vaikka he kaipaavat todellista ja syvällistä yhteyttä muiden etsijöiden- ja Jumalan kanssa, jonka he ehkä näkevät suurena, universaalina rakkauden voimana, eikä niinkään persoonallisena olentona. Eivätkä he voi hyväksyä määrättyä uskontoa tai kirkkoa ainoana oikeana. Ehkä he ajattelevat, että kaikki ihmiset ovat saman Jumalan lapsia, millä nimellä Häntä sitten kutsuttaneenkin. "Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen"(Joh. 10:16).

Onko olemassa mitään kirkkoa näille kirkottomille? Ei sellaista, joka olisi vain uusi lahko ennestään niin lukuisten kirjoon, vaan sellaista, joka pyrkisi näkemään saman jumalallisen voiman vaikutuksen tasavertaisena, ei vain kristillisissä kirkoissa, vaan myös kaikissa suurissa uskonnoissa; kirkkoa joka olisi silta, eikä saari, ja joka suvaitsisi eikä tuomitsisi.

Onko sellaista kirkkoa, joka ei vain hyväksy ajatuksen ja uskon vapautta, vaan jopa rohkaisee siihen, jossa pidetään luonnollisena, että jokaisen yksilön on itse etsittävä ja löydettävä oma tiensä totuuteen eli Jumalan valtakuntaan, joka on sisäisesti meissä kaikissa?

Sellaisessa kirkossa sakramentit ovat avoimia kaikille, seremoniat ovat yleviä, kauniita ja iloisia. Jumalallinen rakkaus ja veljeys ovat korkeimpia totuuksia. Jumala ei vihaa ketään, eivätkä Hänen palvelijansa pelkää Häntä. Suureen suunnitelmaan ei kuuluu kadotusta. Maailmaa johtaa täydellinen oikeus, vaikka emme aina sitä huomaa, sillä henkinen kehityksemme on vielä kesken. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää" opettavat kaikki suuret uskonnot. Kehityksen päämäärä, eli täydellistyminen, Kristuksen täysi-ikäisyyden saavuttaminen vaatii lukuisia maaelämiä, mutta Jumalan laki on varma ja muuttumaton.

Mikäli tämän suuntaiset ajatukset tuntuvat kiinnostavilta, tai ehkä tutuilta kannattaisi lähemmin tutustua tähän kansainväliseen ja ekumeeniseen kristilliseen kirkkoon nimeltään Vapaa katolinen kirkko. Sen apostolinen perättäisjärjestys polveutuu Hollannin vanhasta katolisesta kirkosta, joka erkani Rooman kirkosta yli 200 vuotta sitten. Mutta Vapaan katolisen kirkon juuret ovat myös aikain viisaudessa, joka ilmenee kaikissa uskonnoissa, suurissa filosofioissa ja tieteessäkin. Tämä kirkko ei tarjoa mielivaltaista pelastusta eikä helppoja ratkaisuja - ikivanha kaita tie ei ole helppo. Mutta kirkko voi antaa voimia ja innoitusta kulkijalle, ja se voi toimia tienviittana tiellä, joka jokaisen on itse kuljettava.

Tämän kirkon työ on palvelua. Kukaan ei nauti palkkaa tai muita etuisuuksia kirkolta, joka ei kanna veroja tai jäsenmaksuja. Vapaa katolinen kirkko on Suomessa rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Kirkko toimii n.40 maassa.

Kirkon seremonioihin kuuluvat Pyhä Eukaristia, eli messu, Pyhän Sakramentin siunaus, Parantamispalvelus, aamu,- keskipäivä- ja iltahartaudet, sekä Marian palvelus. Kirkko mm. kastaa, konfirmoi, vihkii avioliittoon sekä suorittaa ruumiinsiunauksia. Kirkon riittejä, erityisesti messua, jossa rakennetaan näkymätön temppeli jumalallisen voiman ja siunauksen vuodattamiseksi maailmaan, lienee turha yrittää kuvata. Ne on itse koettava, ei vain älyllä, vaan myös sydämellä.

Sakramenttien jakajana ja ylimmäisenä pappina on elävä Kristus, kaiken viisauden, voiman ja rakkauden lähde.

+Göran